Kuolema polkee pyörällä

Syyssateissa sillä on vaaleansininen takki, josta vaaleansiniset pisarat valuvat teille ja pientareille. Kuu ja tähdet osuvat niihin luoden pieniä kyyneliä kuoleman takkiin. Ne ovat valkoisia. Ne ovat mustia. Ne ovat kuoleman puumerkki, jokaiselle kohtaajalle. Kun hän pysähtyy kohdalle, laskee painon oikealle jalalleen ja nostaa kypäränsä, saatat nähdä vilauksen vaaleista hiuksista, jotka vesi on mustiksi värjännyt. Pimeässä kun verikin on tummaa, jonka jopa kuu mustaa. Kuoleman silmät katsovat ja kuulet tervehdyksen kohteliian. Herrasmies hän on, näet. Ja jos päivä on oikea, hän pyytää sinut mukaan. Tarakalla on aina tilaa, hän kertoo. Kyyti on tasainen kanssa hiljaisten. Eikä siitä käy kansan kieltäytymään. Kun kuolema polkee pyörällä, on aika istua kyydissä kun syksy saapuu.